Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 105   (1.4.08)

Wuff taas pitkästä aikaa.

Käytiimpä täs isolla porukalla Lahdessa. Auto oli täys, kun meit oli Tapsa ratissa, Johanna apukuskina, Minä häkkeineni mamin ja Elenan välis takapenkillä (uskoks et meil oli kivaa keskenään) sekä Tyty ja Lyyli omine häkkeineen takakontis. Mentiin Pärnäselle näyttään meijän silmii, et onks ne kunnos. Tapasin siel tuttuiki, olivat samal asialla kun mekin. Sanovat sitä joukkariks, ja koko porukka sai terveen paprut. Siel oli 3 ihanaa pentushelttiiki. Ja sit oli Vili ja Arttu, Lempiäinen ja Räpsy ja Pikoki Pieksun kans kävi siel meijän jälkeen. Meijän piti oottaa niit, mut mami oli flunssas ja sen pää meinas hajoo, ni ei jaksettu.

Pääsiäinenki oli ja meni, oli vähä tylsää, kun mami vaan sairasti, kyl se meist huolta piti siit huolimatta ja me porukalla yritettiin sitä hoitaa, et se paranis pian. Kyl se meijän hyvän hoidon ansiost sit pikkuhiljaa paraniki, vaik vähä viel yskii. Sit saatiin kunnon talviki viel, vaik tuol seinustalla jo lumikellot ja krookuksetki kukki. Sinne ne jäi paksun lumikerroksen alle. Mamin kans tehtiin urakalla lumitöitä ja välillä rentouduttiin lumessa riehumalla.

Ja vietin mä synttäreitki täs välillä. Ne oli jo mun kolmannet synttärini. Nyt ei ollu ees vieraita, kun ne oli keskel viikkoo. Juhlittiin vaan oman porukan kesken. Tai ei me oikeesti juhlittu, mitä nyt vähä ylimääräsesti herkuteltiin.

Sit täytyy kertoo pari juttuu ton meijän kakaran, Keijun, toilailuista. Mami iltasin ain lukee, ja sen kirja oli tos yöpöydällä. Yks päivä Keiju otti sen ja alko kans lukeen sitä. Se lukiki sen aika tarkkaan, kannet on täys reikii ja kulmat puuttuu. Jokunen sivukin on silppuna ja loput reijitetty. Onneks se ei ollu kirjaston kirja, vaan omast kirjahyllyst kotosin. Mä en sentään pentuna kirjoi ottanu, vaik kaikkee muuta tuliki tehtyy.

Ja sit se toinen juttu: Kaktuksen piikkiä pyllyssä.

Mä olin päikkäreil sängyllä Tytyn, Lyylin ja mutsin kaa, mami oli koneella maksamas jotain laskui. Mä heräsin siihen kun mami sanoo, et MITÄ SÄ NYT TEET, ja ihmettelin et miks se noin sanoo, näkihän se et mä nukuin. Mut ei se tarkottanukkan mua, se sano vaan, et VOI EI; MITÄ SÄ SIEL TEET, ja lähti olkkariin. Ja mä tietysti uteliaana perään, et mitähän nyt on tekeillä. Ja selvishän se. Keiju oli menny sohvan selkänojan kautta kukkien taakse ikkunalaudalle. Siel se istu nolon näkösenä semmosen pienen kaktuksen päällä, sotkeutuneena muihin kukkiin, eikä päässyt pois. Mami sen sit selvitteli sielt esiin, nyppi siit kukkien lehdet, mullat ja kaktuksen piikit pois ja kun se pääs vapaaks, se meni sängyn alle häpeen. Kyl mä uskon, et sitä hävetti, niin ois muakin hävettäny tommosen jälkeen. Mami sit vaan siivos sen sotkut, mullat, kaktuksen osat ja kukkien lehdet pois ikkunalaudalta.

Ja nyt tais tulla kevät, aurinko paistaa, lumet sulaa ja on lämmintä. Päivällä kahlataan lumes ja myöhään illalla ja aikaseen aamulla on kiva sipsutellaan tuol puutarhas lumen pinnalla. Yöllä on pakkasta ja se kovettaa auringon päivällä sulattaman lumen pinnan sheltinkestäväks. Linnuillakin on mahtavat konsertit, tintit titityyttää ja mustarastas viheltelee. Peipposenkin mä jo näin, kyllä se kevät nyt varmasti tulee. Eikä ne lumikellot ja krookukset oo yhtään sen näkösii, et ois jääneet lumen alle, seinustalla ne vaan jatkaa kukkimistaan. Hauhauhauskaa, tulee kevät.

Auringonpaisteisin terkuin Miina.

Seuraava osa