|
|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 74 (19.12.06)
Wuff, terkkuja maailmalta!
Kävin taas tota maailmaa vallottamassa.
Tuli katottua miten tuol Liettuas, tarkemmin sanottuna Vilnas noi kansainväliset näyttelyt toimii.
Toimihan ne, mut vähä erilail ku tääl meil kotomaas.
Siel pal huonommin sai selville, miten kukaki sijottu.
Pärjänneitten järjestyksen kyl näki, mut muut jäiki sit epäselviks.
Mut jos mä nyt kummiski alkasin alust.
Torstaina mami alko pakkaan ihan hirveesti kamaa kasseihi.
Mä arvasin heti, et nyt mä oon lähös johonki. Ja piiitkälle,
ei lyhyel reisul semmost tavaramäärää tarvii.
Ja perjantaina sit Tapsa tuliki ja sen mukana Mira.
(Se tuli pitään tytyist huolta siks aikaa ku mä oon pois).
Ja sit pakattiin autoon häkki ja kaikki pakatut tavarat.... ja sit liikkeelle.
Mä vähä yllätyinki, kun pääsin pois autost, ni olinki Johannan pihal.
Mä lähin äkkii suunnistaa kohta kohti tuttui rappui, raput ylös ja sit olinki Johannan kotona.
Siel oli kaikki muuten ennallaan, mut sinne oli tullu paljon uutta outoo kamaa.
Ja siel tuoksuki jotenki erilaisel. Sit mä huomasin, et se tuoksu tuliki jostain, mitä Johannal oli sylis.
Mami nosti mut syliin, et mä nään mitä se sylissään pitää. Arvaas mikä se oli?
Taisit arvatakki, oonhan mä jo kertonu et niille synty se pikku prinsessa (meit onki nyt kaks)
ja NYT MÄ SEN NÄIN.
Mä tuoksuttelin sen pääst jalkoihin ja lipasin kielelläkin vähä sen kättä.
Se oli muuten varmaan pissannu housuun, ku vähä oli semmost hajuu.
Mut pienethä voi noin tehä.
Sit me käytiin Johannan ja mamin kans vähä kattomas, et oliks maisemat ennallaan.
Tehtiin pieni lenkki, mun olis kuulemma pitäny pissata, mut ei mua huvittanu.
Ja sit mentiinki autoon ja taas mentiin.
Jossain huoltoasemal sit purettiin kaikki tavarat autost ja hetken kuluttua tuli linja-auto, mihin mentiin.
Siel oliki Taru ja Mikko kans kyydis ja koiriiki mukana. Sit lähettiin, kuulemma laivalle.
Kyl toi Hesa on kumma paikka, ihan täynnä autoi.
Oli semmonen ruuhka, ettei meinattu päästä ollenka eteenpäin.
Et arvaa mikä melske oli, kun ne alko kantaan autoon häkkiä häkin perään
ja sit joka häkkiin tuli koira, joihinki kakski.
Mä yritin kurkkii ja haistella mitä koirii nyt on mukan, onks tuttui.
Oli siel muutama, joitten kaa me on ennenki matkustettu, mut pal oli uusii.
Lopult päästiin laivaan ja sit se lähti merelle.
Keikutti muuten aika kovaa, oli niin kova tuuli, mut ei se mua pelottanu.
Laivamatkan päätyttyy lähettiinki sit ajeleen yöpimeellä kohti Liettuaa.
Käytiin välil ulkona jalottelemas, ain jossain huoltiksel.
Pysähyttiin ainaski Viros ja Latvias ja tietenki Liettuas.
Mulle alkaa ollakki jo kaikki noitten maitten huoltsikat tuttui, oon niin monta kertaa niil ulkoillu.
Kaks kertaa kävi semmoset mykät, naama peruslukemil olevat ukot meit kattomas.
Olivat kuulemma jotain tullimiehii, mut kuiteski eri miehet ku mun aikasemmil reissuillani.
(Mähän oon reissannu tääl aika usein enneki, kuten varmaan muistat).
Ja sit purkauduttiinki ulos näyttelypaikalla ja lähettiin tutustuun paikkaan.
Meijän auton porukkaa oli mones kehäs.
Mun kans samas kehäs esiinty ekaks karjakoirii, jois oli mukana kaks meijän autost.
Ne pärjäs hyvin, toinen oli ROP ja toinen VSP, mut oli ne niist parhaakki.
Ja Collietki oli samas kehäs. Niist oli 4 Tarun. Neki päihitti kaikki muut.
Meit oli 10 nartuu ja vaan yks uros. Mä vähä hävisin, olin vaan ERI2.
Huomena mä kyl näytän niille, et täältä pesee, huomen on toinen tuomari.
Taas pakattiin auto ja lähettiin hotellille. Mä sain taas kämppäkaveriks pojan.
(Mä yövyn ain hotellis poikaseurassa). Tähän asti ne on ollu merleshelttipoikii,
mut nyt päätin ottaa seuraks trikkicolliepojan. Vaihtelu virkistää.
Oltiin niin väsyjä, et käytiin vaan lenkillä ja kun oli syöty, mentiin nukkuun.
Mä nukuin mamin kainalos, tuntu kotosemmalta.
Ja aamulla taas samat kuviot ja kohti näyttelypaikkaa.
Tänään oli kaikki samat koirat esiitymäs kun eilenki.
Heti ku mentiin kehään, mä huomasin et se tuomari tykkäs must.
Ja nyt mä olinki paras. Olin ekaks ERI1, (nauhoi tääl ei tunneta olleska)
sit PARAS NARTTU 1, siit tuli palkaks semmonen mitali.
Sain SERTIN, siit sai nätin ruusukkeen.
Seuraavaks CACIPIN, siit tuli upee pokaali mis luki et CACIP VILNIUS 2006.
Ja sit mä olin ROP, eli rodun paras sheltti. Arvaa oltiinks me ilosii.
Otettiin kuviiki, mä laitan tonne loppuun yhen kuvan mis mä oon mun palkintojen kans,
niin näät mimmosii ne on.
Sit seuraavaks oliki iso kehä. Meist oli ykkösryhmässä karjakoira, Tarun Helmi ja mä, mut siel ei sijotuttu.
Tarun Ismo oli molempina päivinä ROP-juniori ja Otto lauantaina ROP. Ismon äiti, Helmi oli lauantaina VSP ja sunnuntaina ROP ja
sit siit tuli INTTI. Ja mun huonekaverille
(jostain kumman syystä sen nimi ei millään jääny mun mieleen, joten mä puhun vaan poikakaverist)
vahvistettiin Liettuan muotovalion arvo. Eiks meil mennykki hyvin?
Meil oliki vaan hyvii koirii koko autollinen, niit oli ainaski kuudes tai seitsemäski ryhmäs, ja paria lukuunottamanna joka koira oli
ROP tai VSP ja ainaski yks oli RYP2.
Joten hieno reissu kertakaikkiaan.
Paluumatka oliki sit samanlainen ku menomatkaki, laiva vaan keinu ajoittain vähä enemmän ku mennes.
Mä muuten sit tunnen melkein kaikki huoltikset matkan varrelt, joten jos joskus lähet sinne, mä voin kertoo, mihin niist kannattaa poiketa.
Kyllä oli ihanaa olla kotona, mut väsy oli hirvee, joten piti nukkuu.
Vielki väsyttää ja pitäs jouluuki alkaa ajatella.
Joten mukavaa joulun odotusta sullekin, mä jäänki oottaan lahjoi,
mä saanki varmaan paljon lahjoi, ku mähän oon ollu kiltisti, (ainki joskus).
Hauskaa jouluu sulle, tonttu-Miina
Seuraava osa
|
|
