|
|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 96 (26.10.07)
Wufff..............
Mä viimeks kerroin, et mul on yks ylläri takatassus ja lupasin kertoilla siit myöhemmin.
Ja nyt on se salaisuuden paljastamisen aika, mä kertoilen sitä täs vaiheittain.
Tää koko juttu nääs tulee luettavaks kotisivuille vähä pitkällä viiveellä, vieraskirjas jo paljastinki sen.
Elena lähti elämänsä (10kk) ensimmäiselle pitkälle lentomatkalle, kaheks viikoks Kanarian saarille.
Arvaa oonks mä vähä kateellinen, siel on lämmintäki 25 astettaki ja muutenkin mukavat maisemat.
Kunhan ne kotiutuu, niin Johanna sit varmaan laittaa tän sun luettavakses, kunhan matkasta selvii.
No niin......... sit siihen ylläriin.
Kyl me tytyjen kans jännättiin ton äiskän juttuu, joka päivä kysyttiin et joks, joks, joks.............
Ain se vaan sano, et oottakaa nyt vaan kaikes rauhas, niin hänki tekee. Eikä voitu ku oottaa.
Laatikko oli ollu valmiina tuol paikallaan jo viikon, aina välillä mä kävin siel tarkastamas et se on ok.
Äiskän ei siit tarvinnu huolehtii, kun Tyty ja Lyyli kans teki näit tarkastuksii.
Tuli jo päivä, kun piti jotain tapahtuu, mut ei tapahtunu, ei, eelleenki saatiin oottaa jännityksellä.
Lopultaki se sano sunnuntaina mulle, et nyt mä voisin pikkuhiljaa alkaa valmistella sitä suurta tapahtumaa.
Ja arvaa vaan, sit se jännitys vaan tiivisty ja tiivisty, viel illallakaan ei mitään tapahtunu.
Koko päivän ain joku meist istu laatikos ja petas sitä mielensä mukaseks, välillä mä, sit Tyty ja Lyyli.
Mutsi ei käyny laatikos kunnes illansuussa, sit se alkoki makaileen siel. Se oli vähä rauhaton koko ajan.
Sitä varmaan tais sattuu, ja se jatku koko yön. Mamikaan ei alkanu nukkuun koko yönä, valvo vaan.
Joskus yöllä Pirkkoki tuli, keittelivät kahvii ja valvovat.............. aamuun asti.
Puol kuuden aikaan mami sano, et nyt pitää laittaa tytyille ruoka ja laskee ne aamu-pissalle.
Me saatiinki ruokaa ja käytiin ulkona. Sit mami lähti äiskän kaa ulos, viipy siel jonkun aikaa.
Kun ne tuli sisälle, sil oli tärisevä mutsi sylis ja se sano, et nyt se alkaa, tytyt kaikki äkkii makkariin.
Sit se pisti portit kii ja viel jonkun lakananki siihen niin ettei me nähty mitään olkkariin.
Mut vaikkei me nähty mitään, me kyl tiedettiin mitä siel tapahtuu.
Majotuttiin hyviin asemiin siihen portille, et varmasti kuullaan mitä tapahtuu, olis ollu kiva olla mukana.
Mutsi ponnisteli ja ponnisteli, lopulta mami sano, et nyt se tuli, perään tokas, et poika, ja tumma sellainen.
Sano kans et syntymä-aika on tasan seitsemän, ja paino 212 grammaa.
Mutsi kuulu pesevän sitä pientä, samalla se ponnisteli uutta tulokasta. Poika ehtiki tissille jo ennen seuraavan tuloo.
Sen tiedot oli et kello on 7.35, ja hihhih....arvaa mitä, painaa 212 grammaa.
Pirkko totes, et no niin, nythän ne kaks on sitten tullu ja mami siihen, et hänen mielestään tulee vielä ainakin yks.
Ja mamihan oli ihan oikees, kuulu taas et nyt se ponnistaa, ja kunnolla. Sielt tuliki sit kolmas poika.
Synty 8.10 ja paino 206 grammaa. Ja totesvat, et yhtä tumma kun edellisetki, nyt taidettiin jäädä ilman sitä tytyä.
Mut sit mami ilosena toteski, et nyt ponnista, ja ponnistaa niin et jotain tulee.
Ja tulihan sielt, tuli se odotettu tyttö, kello 8.48 ja paino 176 grammaa.
Mami onnitteli mutsia ja kiitteli sitä et teithän sä mulle sen tytön.
Enää meil ei ollukkan masuasukkei, meil oli pentusii, neljä sulosta kaunista tummaa trikkiä.
Sit laatikost kuuluki enää vaan tyytyväistä tuhinaa kun siel nautiskeltiin maitobaarin antimist ja äiskän huolenpidost.
Ekan kuvanki näät täs:
Ei ne kyl paljoa vikise, nukkuvat tyytyväisinä ja käyvät välillä tankkaamassa pienen masun täyteen lämmintä makoisaa maitoa.
Äiskä ei millään meinaa malttaa jättää niit ees siks hetkeks et kävis pisulla. Mut pakkohan sen on välillä käydä.
Kamalaa vauhtii se sit tulee katoon et lapsil on varmasti kaikki hyvin.
Meil tytyil on vahtivuorot, meijän täytyy pitää vahtii, mitä tuol pentulaatikos tapahtuu.
Välillä vahditaan kaikki kolme yhes, välillä parittain. Tos kuvas on kaks vahtivuorolaista, Tyty ja Lyyli,
mul oli vapaavuoro siks mua ei kuvassa näy.
Nyt lapset on täyttäneet jo viikon, on ne jo aika pullukoita, kun niin ahkeraan tissillä viihtyyvät.
Mutsikin malttaa jo vähän olla pois laatikosta kun ne nukkuu.
Ja eilen illalla Elena tuli kotiin lomaltaan. Tulikin heti tänään kattoon mua ja äiskän mustikoita.
Se oli ihan ihastuksissaan pentuihin, ois halunnu varmaan leikkii niillä, kun tais luulla niitä pehmoleluiks.
Mut ei annettu kun vähän paijata niitä. Oisitpa nähny sen ilmeen, kun pienellä kätösellä silitti pienenpientä pentusta.
Mä haluisin kans niin hirveesti niit hoitamaan, mutten saa viel kun aidan raost nuuskutella.
Ens viikolla, kun niil aukee silmät, niin sit saan tutustuu niihin paremmin.
Kirjottelenki sit ens viikolla lisää, terkuin Miinuska.
Seuraava osa
|
|
