|
|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 71 (6.11.06)
Wuff..............
Ollu vähä vaihtelevii säitä täs viime aikoina.
Täs joku päivä sitte oli kamalan rankka vesisade. Pihaki melkein lainehti vettä.
Ja turkki kastu ihan likomäräks. Ei ehtiny kuivuukka kunnolla ulkoilukertojen välil.
Seuraavaks tuli hurrja tuuli. Sisälläki kuulu semmonen humina ja ku meni ulos,
siel toi mettä vast kovaa kohisi.
Tuuli nosti karvakki pystyyn ja meinas ihan väkisin ohjata mun kulkuaniki.
Vaik se oliki kuulemma myrsky.
Ja sunnuntai-aamuna oli kiva ylläri. Lähettiin vauhdilla aamupissalle,
mut oli pakko pysähtyy vähäks aikaa rappusille ihmetteleen, että onks tää tosiaan totta.
Rappusil oli jotain kylmää valkosta ja maassaki oli sitä vähä.
Arvaakkos mitä se oli? No.............lunta, tietty. Piitkäst aikaa, ihanaa...
Pistettiin tytyjen kaa iloissamme kunnon takaa-ajoleikit pystyyn,
ei meinattu ees ensin muistaa, miks me pihalle oli tultu.
Tulis vaan pian paaaljon lunta, mä niin tykkään siin juosta.
Ja täs ekalumikuva.
Ja kyllä sitä lunta sit tulikin. Monena päivänä, iihanaa........ Saatiin kunnon lumikasat pihalle,
mis voi hyppii ja leikkii. Ja kyl on ollu kivaa, vaik mami oliki ihan rättipoikkiväsy lumitöist.
Mut mitä sil on välii. Pääasia et meil on hauskaa.
Ja torstaina mami lähti johoski asioille ja ku se tuli takas, sen mukan oli Kati ja Mira.
Ne tos kahvitteli ja sit Kati lähti kotiin, mut unohti Miran meille, kiva, kiva.
Me kilpailtiin tytyjen kaa, kuka saa olla eniten sen sylis ja aina ku oli mun vuoro, mä pesin sen naaman kunnol.
Niin teki kyl mutsiki.
Ja perjantaina illan suus tuliki sit porukkaa oven täydelt. Tuli Anne ja Senja ja niil oli mukana 3 pikkukoiraa.
Tai no, ei Martin enää ihan pieni ollu vaan komee nuorukainen. Rita oli vähän pieni ja Ella ihanan pieni pentunen vielä.
Mä ehdin jo luulla, et mulle tuleeki kivaa, kun saan leikkii noin monen penskan kaa,
mut me lähettiinki Anne, Senja, mami ja mä autoon ja matkalle.
Mentiin Annelle ja oltiin siel vähän aikaa ja sit me mentiin Samin kaa häkkiin autoon ja lähettiin liikenteeseen.
Kyl se matka kestiki kauan, mut keskellä yötä lopult oltiin peril. Oltiin Seinäjoella.
Vähä kateltiin siin Seinäjoen yöelämää, mut ei siel mitään tapahtunu, kaikki oli kait nukkumas,
ku ei ketään näkyny. Joten mentiin meki sit hotelliin ja nukkuun. Mä nukuin mamin vieres.
Heräsin aamul normaaliin aikaan puol viiden maissa, mut mami sano, ettei me siel voitu ihan niin aikaste herätä,
niin mä nukuin viel tunnin, mutten sen pitempään malttanu.
Lähdin viemään mamii ja Samii ulos kattoon et onks siel yhtään vilkkaampaa ku illal.
Yhtä hiljast oli. Me käveltiin ristiin rastiin pitkin Seinäjoen keskustan ihania katuja
nauttien kaupungin kauneudesta ja pyhäaamun hiljaisuudesta.
Vaik käveltiin melkein tunti, ei nähty yhtään koiraa, vaan yks lehdenjakaja, kaks ihmistä ja ehkä kymmenen autoo.
Kun aamupalat oli syöty, lähettiin ajeleen ja tultiinki näyttelypaikalle.
Oli siel porukkaa, tuttujaki paljon. Minnaa ja Soodaaki nähtiin.
Näyttelyn jälkeen lähetiin sit tietetysti kotiin. Taas oltiin vast yöllä perillä.
Oli meil kotona iloinen vastaanotto, tytyt oli ilosii, kun mä tulin kotiin ja Ellan, Ritan ja Martinin riemul ei ollu rajaa,
ku ne tapas Annen ja Senjan. Mira sano, et niil oli ollu kamalan kivaa ja ne oli leikkiny ihan hirmu paljon.
Harmi etten mä saanu riehuu niitten kaa, ois ollu mahtavaa.
Mut niitten piti lähtee heti kotimatkal, ku yö oli jo niin pitkällä.
Mä toivotin vaan niille hyvää kotimatkaa ja sanoin et tulisvat toistekki käymään.
Sunnuntai-aamuna nukuttiki vähä pitempään, oli kait vähä jääny univelkaa.
Sit tuli taas kiva ylläri, Vili tuli Artun, Katin ja Lauran kaa. Saatiin velipojan kans leikkii pitkäst aikaa.
Lähtiessään ne muisti sit ottaa Miranki mukaan, joten oltiin taas vaan oma porukka jäljel.
Illalla ku mentiin vikaa kertaa ulos, taivas oli täynnä pienii tähtii ja valtava pyöree kuu-ukko möllötti taivaalla
valaisten koko pihan.
Mami sano et on täysikuu. Kylmä vaan oli, 20 astetta pakkasta,
piti pikaseen pissiä ja sit tulla sisälle lämpimään, ku varpaita alko palella.
Aamulla sit oli ylläri, pakkasukko oli pyllähtäny pepulleen ja pakkasasteita vaan 5.
Reijätkin taivaalta peittyneet pilvien alle ja kuu-ukko mennyt piiloon.
Kevyttä pakkaslunta oli rappusilla ja pihal, uusia hiutaleta leijui ilmassa tulossa kohti maata.
On tää ilmasto vaihtelevaa.
Wuff vaan taas, kirjottelen taas joskus, kun sattuu huvittaan.
Hauskaa talvee kaikil ja viel kiitit Senjalle, Annelle ja Miralle,
Miinuska
Seuraava osa
|
|
