|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 67 (10.9.06)
Murrrrr........mutsi meinas tukehtuu yks päivä!
Toi mami tykkää kaameesti homejuustost. Ja me tytytki tykätään.
Saadaan ain maistiaisii kun mami sitä itelleen ostaa.
No joo, me oltiin sapuskal tytyjen kaa yhtaikaa ku mami päätti herkutella homejuustol.
Eiks se tohelo sit tiputtanu ison kökön sitä juustoo ja suoraa mutsin lautasel.
No tiätty, äiskä ku on ahneen sorttinen, niinku sheltit yleensä, hotas sen palan äkkii, ettei muut sais.
Sit sille kävi samoin ku Tytylle muinoin lihapullan kans, et se jäiki kurkkuun ku ei mahtunu meneen alas.
Se kako ja kako, mut onneks mami sit meni ja sai sen juuston pois sen kurkust.
Mä jo pelästyin, et must tulee orpolaps, mä jään näin nuorena ilman äitii.
Onneks en jääny, mul on niin ihana äiti.
Mami sit piti meil kaikil puhuttelun siit miten vaarallist on olla ahne.
Se sano, ettei meijän tarvii ahnehtii ruokaa, me saahaan sitä ihan tarpeeks, ei se meit näläs pidä.
Ja se sano viel et se kyl antaa kaikil herkkui ihan tasapuolisesti, kukaan ei ilman jää.
Ja et sil oli äskenki tarkotus antaa jokaselle jälkiruuaks siit juustost pienet nokareet.
Koskaha me viisastutaan, ei kai koskaan.
Ei se toi mamika tost enää näköjään viisastu, höppänämmäks vaan muuttuu päivä päivält.
Illal, ku se laitto meille ruuat, mun lautasel oli haarukka.
Meinaaks se et mun on opeteltava sil syömään. Ei kyl onnistu, sitä mä en opettele.
Syököön vaan itte sillä, mä aion syödä niinku enneki.
Ooks nähny yhenkän koiran syövän haarukalla, eihän siit mitään tuu.
Lusikast mä kyl syön jätskii, mut se nyt on kokonaan eri asia.
Mä tykkään jätskist paljon, tykkääks sä. Mikä jätski sust on kaikkein parast, mä tykkään
siit roskajätskist, mut muutki kyl menee, ei jää syömättä.
Tänään oli mutsin synttärit. Me saatiin ekaks aamulla makkaraa ja juustoo ruuan lisäks.
Sit tuli kiva ylläri. Cindy tuli Danielin ja Helin kaa kylään. Saatiin pitkäst aikaa leikkii Cindyn kans.
Mami keräs Helin kans monta, monta muovikassillist pudonneit omppui.
Auto tuli ihan täyteen, onneks sentään Cindy ja Dansku mahtu mukaan, vaik ois ne meillekki saanu jäähä.
Heli lupas viijä ne illalla hepoille sen jälkeen kun ne on käyny Danskun kans jossain harkois.
Kiva, et hepatki saa herkutella ompuilla.
Me ei viittitty niit auttaa siin keräämises, ku meist oli pal kivempaa leikkii.
Ja äiskän synttärien kunniaks me pidettiin viel illal lättykestit.
Pistettiin viel jätskii niitten päälle, ni kyllä maistukin hyvältä. Harmi ettet sä päässy mukaan.
Lätyistki mä tykkään hirveesti, mä voisin syödä niit vaik joka päivä.
Mami sanooki mua herkkupyllyks, kun mä oon kaiken hyvän perään.
Täs oliki sit kaikki tällä kertaa.
Seuraava osa
|
|