Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 117   (12.12.08)

Wuff... vaan!

Nyt on sitten joulukuu vuorossa. Aika täs on mennykki miten on menny. Kaikennäköst touhuu, jouluvalojen laittoo, piparinpaistoo, Mantan hoitoo ynnä kaikkee muuta, en ees muista, mut touhuu on riittäny. Nyt on muutaman päivän ollu vähä pakkastki, ni ei oo koko ajan tarvinnu tuol vedes kahlata pihalla. Jatkuis vaan pientä pakkasta, lunta vois tulla, vai tulikohan se koko talven lumivarasto alas taivaalt sillon viimeks. Toivottavasti ei, et sais lumitalvest nauttii myöhemminki.

Sit mun pitää kertoo, mikkä kaikki linnut on ilmottautunu meijän muonavahvuuteen. Kerron vaik siin järjestykses, kun ne on alottaneet ruokailun tuol ruokapalkalla. Niithän oli jo valmiiks ruokinnan alotust oottamassa mustarastaat, talitintit ja sinitintit. Sit tuli hömöt ja pikkuvarpuset, närhiiki alko näkyyn. Tikkahan tuol on koputellu tota sähköpylvästä jo kauan ja palokärkiki on huudellu lähistöllä lennellessään. Töyhtötintit ja punatulkut on ilmottautuneet kans ruokailijoiks. Olikohan muuta, nyt en muista, laitan lisää kun uusii ilmaantuu. Niin, ja mä unohdin oravat, mut nehän ei ookkan lintui. Yks päivä kahelle oravalle tuli riitaa kumpi saa ekaks syödä. Mikshän ne ei tajuu, et yheski vois ruokailla.

Nyt meil on sit lisää lapsii, kun Lumi teki 4 pientä pentuu. Lumi ei kuulu meijän muonavahvuuteen, se on Pirkon, mut se vaan tuli meille hoitaan pentujaan. Mä en oo viel saanu tutustuu niihin lähemmin, katella vaan kauempaa ja nuuskuttaa ilmast pennnuntuoksuu. Kunhan joku viikko kuluu, niin sit saan varmaan niitten kaa leikkiikki. Nyt pitää vaan kiltisti ootella.

Ihanaaa........eilen alkoi taivaalta leijailla lunta, ei onneks se kaikki tän talven lumi tullukkan sillon viimeks. Nyt aamulla oliki kaunis valkoinen maisema, ihan tuli hyvä mieli, sai heti juoksennella ihanan valkoisen lumen peittämällä pihalla. Ja sit mä lähdinki heti aamubussilla vilkuileen jouluista Porvoota. Vähän siel keskustas oli loskasta, mut mamin kans kateltiin semmosii lumisempii katuja. Mentiin moikkaan mun tuttui meijän vakkarilekuriasemalle. Siel mut sit rokotettiinki, vaik mun rokotus on viel voimassa tääl kotomaas, mut kun mä taidan lähtee taas vähä katteleen maailmaa. Mut ei siit sen enempää, kerron sit kun se on ajankohtasta.

Lekurin jälkeen lähettiinki sit tutustuun vähän Porvoon joulunähtävyyksiin. Ekaks mentiin ruokakauppaan. Mä tutkin koko kaupan, jos siel ois jotain tuliaisii tytyille ja vaik joululahjaks kelpaavii juttuiki. No en mä sielt oikeesti muuta löytäny kun meijän kaikkien suurta herkkuu, kuivattuu naudan keuhkoo. Sitä me sit ostettiinki iso pussillinen. Sehän käy sit joululahjakski. Sit lähettiin vanhan kaupungin kaduille. Siel oli kauniita jouluikkunoita ja valoja. Yhen talon prvekkeen kaiteella roikku joulupukki. En tiijä oliks se menos sinne parvekkeelle, vai oliks se putoomassa. Kummin tahansa, mä vaan kattelin sitä vähän aikaa ja totesin et ei kait sillä mitään hätää oo, roikkukoon siel jos se on siit kerran kivaa. Sit aikamme kävetyy Pirkko tuli ja korjas meijät kyytiin, käytiin ihmisten ruokakaupas ja tultiin kotiin mis oottiki sit lumityötki.

Mä taidanki jättää loput joulukuun jutut seuraavaan osioon, jos Johanna viel jaksais laittaa tän sivuille. Ei muuta kun oikein hyvää joulun odotusta sulle. Toivotaan et saadaan valkonen joulu, vaik nyt lumi koko ajan hupeneeki, kun lämpömittarin lukema nousi taas nollan yläpuolelle.

Terkuin jouluu oottava Miina

Seuraava osa