Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 43   (6.3.06)

Wuff taas!

Taas on aikaa vierähtäny. Vähä tasapaksuja päivii. Lunta satanu joka päivä, joten siit on kertyny kivoja korkeita kasoja, joitten päält on hyvät näkymät. Ja kyl tos pehmees lumes on kiva juoksennellakki. Ja palloo me on pelattu äiskän ja mamin kans. Tytyki jaksaa leikkii mun kaa, kun se on vähä päässy läskeistään eroon.

Tytyn varpaanväliki on jo parantunu, mut siin kahen viikon antibioottikuuris sen maha meni vähä sekasin. Se vähä ripuloi. Ja mäkin pidin myötätunnost yhen ripulipäivän. Mut vaan yhen. Ja sit sunnuntai-aamuna Tytyä taas kouristeli sen vattast. Onneks ei kauheen pahast, se meni äkkii ohi ja se jakso taas leikkii mun kaa. Mut sit illalla mulle alko tapahtuu kummii. Mulle ei maistunu ruoka ollenkaa, ja sit mami alko ihmetteleen, et mä oon jotenki oudon näkönen ja rupes tutkii mua tarkemmin. Se huomas, et mun kuono rupes kummasti turpoon. Tunsin mä sen itekki, se tuntu oudolt, mun piti sitä raapiiki, jos se auttas. Ja sit mua rupes kutittaan muualtki. Korvatki kutis ja tassut ja joka paikka ja huulet vaan turpos koko ajan enemmän. Mami huolestuneena tutki mua joka paikast, sano et mun kuono on kamalan näkönen ja korvatki punottaa. Ja ihmetteli et mist mä oon voinu saada jonkun allergisen reaktion. Sit mä oksensinki ja sit mua väsyttiki kovasti.

Toi mami pitkin yötä koitteli, et hengitänks mä viel, pelkäs kuulemma et jos mun kurkkuki turpoo, niin miten mä sit hengitän. Keskellä yötä mä heräsin siihen, et mun päässä tuntu kamalan oudolt. Mä juoksin ympäri huoneita ja yritin oikein kovaa ravistelemalla saada mun päähän parempaa oloo. Mami piti mua sylis ja yritti rauhotella, mut mun oli vaan pakko juosta ja ravistella päätä, et olo helpottus. Kesti aikas kauan ennenkun mä sain taas nukuttuu. Mä nukuinki sit aamuun asti. Mami ain välillä manas, et tää on taas näitä maalla asumisen huonoja puolii kun jos sairastuu viikonloppuna, ei lääkäriin pääse ennen maanantaita. Aamulla se sit heti tilaski mulle lääkärin. Sinne piti mennä yhekstoista.

Pirkko tuli hakeen meit. Mentiin taas Porvooseen. Siel oli taas kiva lekuritäti, mä pussasinki sitä ja se kehu et mä oon ihana. Mun kuonost oli jo turvotus laskenu aika paljon, mut kuiteski se lekuritäti osas sanoo, niinku mamiki, et mul on joku allerginen reaktio. En kyl taho enää koskaan mitään reaktioo, ne ei oo must kivoi. Ne puhu kauheest et mist se ois voinu johtuu. Lekuritäti sano, et usein ne johtuu joko jostain huonekasvist tai jostain kemikaalist tai jostain vaan. Sit vasta jos se uusii, ruvetaan tutkiin ruokii. Mä en kyl viittiny kertoo niille, et mä oon pihalki maistellu kaikenlaista ja joskus maistellu noit sisäkukkiiki. Mami on joskus tavottanu mun niit mutustamast ja kieltäny, ettei niit saa syödä. Mut joskus on kivaa tehä salaa jotain kiellettyy, enkä mä kerro nytkään niille mitä mä oon napostellu, pitää mullaki jotain salaisuuksii olla. Ja sit mulle pistettiin piikki niskaan, jotain kortisoonii, sen pitäs kuulemma alkaa vaikuttaan heti. Mun pitäs tulla kuntoon 3-5 päivän aikana. Mul onki nyt jo paljo parempi olo, kuonoki alkaa olla entinen eikä enää kutita. Must tulee varmaan entistä ehompi ja taidan jättää tästlähtien noo kukat rauhaan, kun ne tais olla syyllisii tähän mun kamalaan oloon.

Nyt mä rupeen lepäileen, joten hau vaan taas. Miina

Seuraava osa