Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 2   (16.7.05)

Ja nyt niihin muistelmiin.

Enhän mä oikeestaan ihan elämäni alkua muista, sillonhan oli niitä uusia asioita kaikenaikaa. Mut jotain kumminkin. Kyllä oli kivaa, kun meitä oli seitsemän pientä kääpiötä: minä, velipojat Vilpertti ja Vilhelmi, sekä isoäidin tyttöporukka: Unelma, Utopia, Ulpukka ja Unikukka. Kyllä meillä oli hauskaa kaiken aikaa. Me vaan leikittiin, syötiin ja nukuttiin. Sekä ulkona että sisällä. Et muuten usko, kuinka kivaa oli, kun kaikki porukalla saatiin aterioida ythaikaa mun äitini makeilla tisseillä. Siit on muuten kuvakin äidin sivulla.

Mut sitä mä en oikein ymmärtäny, et kaikki muut pikkuhiljaa häipy jonnekin. Lopulta olin yksin noitten vanhojen tytyjen kans. Pikkuhiljaa kekkasin et onkin kivaa, saan pitää äiskän kokonaan yksin, se leikkii vaan mun kaa.

Muistan päivän (Ulpukka ja Vilhelmi oli jo lähteneet), kun meille alko valuun porukkaa. Tuli yks täti, setä ja kaks kivaa tyttöä ja niillä oli semmonen komee isoäidin äidin näkönen poika, ja sit yks täti, jol oli kaks tyttöö, toinen samannäkönen kun se poika ja toinen isoäidin näkönen. Ja sit täti ja setä, joiden mukana oli kans isoäidin näkösii tyttöjä kaks ja ihan pienen pieni ihminen. Kyllä oli touhua, kun kahdeksan isoo ja viis pientä shelttii pisti hulinaks. Ne isot koiravieraat oli jotenkin sukulaisii. Siin oli äitikoira Hymy ja sen kolme lasta Mini, Arttu ja Myytti (samaa pentuetta, kuulemma yks joukosta puuttui).

Ja on se sit kumma, aina kun joku tulee käymään meillä niin ne vie meistä jonkun. Nytkin Arttu otti Vilpertin mukaansa ja Myytin ja Pinjan matkaan lähti Utopia. Ja kävihän meillä taas myöhemminkin vieraita ja mun kaverit senkun vaan häipy. Ensteks Unelma ja sit Unikukka. Sit olin vaan mä, Miina

Seuraava osa