Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 80   (28.2.07)

Wuff.....taas!

Pitää taas vähitellen kirjotella näitä juttuja tänne. Taas tuli se iso pakkasukko puhalteleen tuulen kera huisin kylmää ilmaa. Lopettas jo, vähän lämpimämpää vois jo olla. Ja naapurin pojat vaan edelleenki pissii meijän puolelle, voisvat jo lopettaa.

Taas toi mamiki töpeksi. Se pesi eilen pyykkii, ja siin samalla se pesi sen kännykänki. Eihän sitä nyt pesukonees ois tarvinnu pestä, ois sen varmaan voinu muutenki puhtaaks saaha. Mut eipähän meit mutsin kans oo puhelimen ääni häirinny, me nääs ei kumpikan tykätä sen soitost. Meit alkaa ain isoon ääneen laulattaa kun se soi. Ei mamin tarvii ees sanoo mitään puhelimeen, kaikki soittajat kuulee heti meijän laulust et on soittaneet meille. Mami on yrittäny meit saaha lopettamaan tota lauluu vaihtamal vähä välii sitä soittoääntä. Mut ei me nyt niin tyhmii olla, et meitä tollasel hämättäs. Pitäähän meijän ilmoo, et mekin ollaan koton.

No niin, ei tota hiljasuutta kestäny ku yhen illan ja aamun, se kävi jostain hakemas uuden kännyn. Taas päästään laulaa luritteleen sen säestyksellä. Se vaan visertää ku lintu, ni se vähä meit hämää, ei heti meinata tajuta et puhelin se soi. Mut kyl me äkkii opitaan se tunnistaan. Ei se kauaa meit hämää.

Me täs Lyylin kaa alettiin viettään vähä rauhallisempaa elämää, ku me ootellaan (toivottavasti) niit pentusii. Kyl mä viel pelaan palloo tuol pihalla pitkään, täytyyhän mun pitää lihakseni kunnos. Kati ja Miraki kävi pyhänä ottamas mun kans pallomatsii, pojat ne oli jättäny kotiin (meillähän on kolmet juoksut meneillään). Nyt on ilmaki vähä lämmenny, tarkenee olla vähä pitempään ulkona. Ja aurinkoki on ilmestyny päivii valaseen. On se kivaa mennä kohti kevättä. Nyt mä taijanki taas lopettaa tähän, tulihan täs jo kaikenlaist kerrottuu.

.........hau vaan taas ja kirjotellaan myöhemmin, Miinuska

Seuraava osa