|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 77 (22.1.07)
Wufff........
Olipas ihanaa, tuli lunta ja nyt voi syödä sitä eikä tarvii leikkii lehmää.
Ja saatiin juosta ja riehuu tytyjen kaa ittemme ihan venteiks uudes lumes.
Tytyki riehu mun kaa, vanha-rouvakin innostu lumest.
IIHANAA..........sanon mä, wufff........Ja mami pääs lumitöihin.
Illalla oli sit vähä kylmä, ku tuli pakkastki, ihan 11 astetta, mut ei se mitään, pääasia et saatiin lunta.
Aamulla ei enää ollukkan kylmä, mami sano et pakkanen on menny pyllylleen.
Ja....lunta tuli vaan lisää koko päivän. Mun toivomukseni on toteutunu.
Tänäänki me riehuttiin lumes ittemme väsyksiin.
Kyl on kiva köllötellä, kun on saanu leikkii uudella puhtaalla lumella.
Toivottavasti tätä iloo jatkuis piiiitkäään.
No, ei sitä iloo sit kauaa riittäny, taas alko sataan vettä ja lunta katos koko ajan johonki.
Piha on taas yks vesilammmikoitten kokoelma, onneks tuol puutarhas viel lunta on,
et ees jossain voi lumes juosta.
Ja illalla sit käytiinki luistellen iltapissalla, kaikki ne vesilätäköt oli muuttunu luistinradaks.
On tää outoo, ku ei koskaan tiijä ulos mennes et mitä sielt löytyy.
Sitä lunta mä taas vaan toivon, se ois kaikist kivampaa.
Inhottavan sateen jälkeen saapu taas pakkasukko, on se kivampi ku toi vuotava taivas.
Pääsin taas pelaan palloo ja juokseen kilpaa mutsin kaa. Arvaas kumpi voittaa kilpajuoksun?
Molemmat tieteski, ollaan yhtä kovii juokseen molemmat.
Ja mun taas on pitäny komentaa noit naapurin poikii, kun ottaavat semmosii leikkimatsei,
et mua alkaa melkeen pelottaan. Mut on se kyl toisaalt mahtavat näköst ku isot pojat leikkii.
Pikon kyl tekis kauheesti mieli tulla meijän kaa leikkimään, mut me tahotaan leikkii vaan keskenämme.
Nyt vaan lunta lisää, ni leikki-kelit paranee.
Hhau taas, Miinuska
Seuraava osa
|
|