Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 98   (9.12.07)

Hau taas pitkästä aikaa!

On jäänyt tää kirjottelu vähän väliin, kun oon niin kamalasti touhunnu noitten mustikoitten kans. Ne kun on niin ihguja eikä ne tos loputtomasti oo. Kyllä ne on ku durasellipupui, ei niist virta lopu. Nukkuuhan ne kyl aika pitkii tovii, mut sit ku ollaan hereil, touhuu riittää. Oli niil ihmettelemist ku eka kerta niitten kaa ulos mentiin. Ekaks pikkusen tunnusteltiin ja tutkittiin et mitä tää tämmönen on tassujen alla, mut äkkiii pistettiin neliveto päälle ja menoks. Kauheen pitkään ei ekaks voitu olla, kun rupes paleleen, piti lähtee sisälle.

Sit tuliki vähä lunta ja se vast outoo niist oli. Ekaks taas hiivittiin varovasti, mut ku huomattiin et tää onkin kivaa, ei ku vauhtia lisää ja leikit pystyyn. Mul oli kauhe vahtiminen, ku piti pitää huolta siit ettei ne mee liian kauaks yksistään. Onneks mutsi Lyylin ja Tytyn kans autto mua siin vahtimises.



Sit tietty toi lumi suli ja piha lainehti vettä, ei voinu noit pienii viedä sinne uimaan, arvaa vaan harmittiko. Neki kyseli koko ajan, et miks ei päästä ulos. Ekaks ne sillai varovasti kyseli et päästäänks me ulos, mut sitte ne rupes huutaan kovempaa ja kovempaa et ULOS, ME TAHOTAAN ULOS.. ULOOS........UUULOOOS..........

Onneks tuliki sit lunta ja sitä tuliki ememmän ku viimeks. Käytiin aina ku mustikat oli hereil nauttimas tosta puhtaast lumest. Ne loikki ku pupujussit lumihanges ja kyl näki et ne nautti siit. Huisin kivaa se mustki oli. Mut tietenkään siit ei nykkään saanu kauaa nauttii, taas piha muuttu järveks. Kyl on tylsää, talvi pitäs olla, mut vesihanat vaan taivaas vuotaa. Saisvat korjata ne, ja pistää lumikoneet toimiin ja lunta pihaan. Mä oon jo ihan kyllästyny tähän märkään talveen. Pitäsköhän muuttaa Lappiin, siel vois olla paremmin lunta. Ei vaiskaan, emmä raskii niin kauas Elenasta muuttaa. Sillä oliki muuten 1 vuotis synttäritki tos äsken. Ne vaan juhli niitä ilman mua.



Että tää aika kuluu sit nopeesti. Katit ja muut tututki on käyny noit mustikoit kuolaamas ja ihastelemas. Mut kyl niis ihastelemist onki, on ne niin sulosii. Reissussaki jo kävivät, Lahdes asti näyttämäs itteensä lekurille. Se totes ne terveiks silmistään ja muutenki ihan normaaleiks pentusiks. Sit ne jo täyttiki 7 viikko ja veljeksist kahta tultiin hakeen, Tumma Kuin Yö ja Kulkurin Valssi lähti Keravalle Teijan luo. Niist tuliki Mimmin ja Daamin serkkupoikii, mustki tuli nyt tyttöjen sukulainen. Pojat sai lyhemmät kotinimetki, ne on nyt Laku ja Andy. Arvaat varmaan kumpi on Laku. Lauantaina Kuun Kajoki lähtee uuteen kotiin. Se meneeki pitkälle, pohjanmaalle asti. Siel sillä alkaaki sit ruotsinkielen opiskelu. Keiju jääkin mun kaveriks, ainakin toistaseks. Mami on vaan tos puhunu, et se vois Keijun sijottaa jonnekin, jos löytäis hyvän kodin jostain lähelt. Mut ei se kuulemma ihan varmaa oo. Tänään se on sitä sijottamas ja huomenna kotiin jättämäs. Mä kyl tykkäisin pitää sen ikiomana kaverina.

Ja nyt alkaa pipareitten paisto, jonkun tortunki vois paistaa, mä niin tykään noist joulun herkuist. Joten piparintuoksuisiin terkkuihin lopetan taas tän kirjottelun. Voi olla et kirjotan seuraavan osan vast joulun jälkeen.

Miinuska

Seuraava osa