Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 75   (28.12.06)

Wuff, huff, wuff!

Mennyttä on sit joulu ja koht vanha vuosiki vaihtuu kuulemma uuteen. Piti ton mamin ruveta kipeeks just ennen jouluu, ei ees paistanu uusii pipareitakaan. Onneks oli niit aikasemmin paistettui, et oli mitä syödä. Siivoski sillai puolhuolimattomasti ja mua huoletti kamalasti, et jos ei se vaik jaksa laittaa meil ees mitään jouluruokaaka. Sit se viel uhkaili, ettei se laita ees kuusta, mut tajus se onneks senki laittaa. Muuteha ei ois ollu mitään paikkaa mihin mun lahjat ois tullu.

Sit me kuultiin tytyjen kaa, et se oli suunnitellu menevänsä aattona yksin Johannalle, ois jättäny meijät tänne keskenämme. Eiks ois ollu rumasti tehty? Kiva et se oli kipee, ni ei se voinu lähtee mihinkää. Aattona kun me oli ekaks syöty kinkkuu ja maksalaatikkoo ja porkkanalaatikkoo, alettiin porukalla tutkiin mitä pakettei kuusen alla on. Mutsi sielt ekaks kaivo esiin yhen paketin, mikä hais hyvälle. Arvaas mitä sielt löyty? Siel oli semmosii sian saparoit, en ookka niit ennen maistanu. Hyvii oli. Sit me löydettiin kaikille semmoset pienet puruluukengät, ne mitä ain pennut saa ja me niilt niitä yritetään varastaa. Nyt saatiinki kaikki omat. Sit mutsi löysi semmosen pyörivän lelun, minkä sisäl oli namii. Mä aattelin, et on munki semmonen löydettävä. Ja löytyhän se. Sit me otettiin vanhaki namipallo ja pyöriteltiin niit kaikkii niin kauan, että jokainen oli namista tyhjänä ja meijän masut täynnä. Loput paketit me jätettiin viel kuusen alle talteen.



Mut joulupäivänä meille vast kiva ylläri tuli Johannan ja Tapsan kans. Mä kyl olin siihen jo tutustunukki, sillon kun mä lähin sinne näyttelymatkalle. Se pikku prinsessa oli niil mukana. Kyl me tytyt sitä haisteltiin ja ihmeteltiin, et mikä se on. Lyyliki tuijotti sitä pää kallellaan piiitkän aikaa. Se ei tainnu ollenka tajuta et se on pieni ihminen. Mutsi ei meinannu ensin ollenkaan uskaltaa mennä tutustuun siihen, mut lopulta kuiteski. Mä kerroinki tytyille, et se on mulle jo vanha tuttavuus, oonhan mä nähny sen meist ekaks. Me ois jaksettu ihailla sitä vaik kuin kauan, mut sen piti päästä välil nukkuun.



Eilen mulle sit sattuki yks haaveri. Oltiin ulkona ja juoksenneltiin pihalla, sulateltiin joulun ylensyömisii. Vauhtia meillä riitti, tuntu niin kivalta juosta, kun oli pihakin kuiva, ku ei onneks oo nyt satanu vettä. Lunta kyl vois sataa, siin ois viel kivampaa juoksennella. Kun tultiin sisälle, mä huomasin, et mun jalas on kipeetä ja vertaki tulee. Aloin sitä putsaan ja mami näki sen ja tuli kattoon et mitä mä nuolen. Se huomas, et mun oikeen etutassun kynsi, se tassun sivus oleva, oli menny poikki niin pahasti, et se hermoki oli ihan pitkälti paljaana ja siit vuos paljon verta. Mami pesi ja putsas sen ja laitto siihen lääkettä ja siteen, et se saa rauhassa parantuu. Mä vähän korjailin sitä sidettä, mut mami sano et sen pitää antaa olla siinä. Ja sit se laitto siihen päälle semmosen punasen sukan mikä on ihan meijän tassuja varten kudottu, niin se lämmittää kivasti ja suojaa tassua. Kyl se varmasti pian paranee.

Hau vaan taas, ja Hyvää loppuvuotta sulle, Miina Punatassu.

Seuraava osa