Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 49   (18.4.06)

Hau vaan taas!

Oli joku päivä mitä sanovat jokskuks pitkäks perjantaiks. Pitkä on mun mielest joku sellanen mikä kestää kauan. Mami ainaski sanoo joskus, kun mul on oikein iso pissahätä, et tulipas pitkä pissa. Mut must toi päivä meni kauheen nopeesti. Ei se mikään pitkä ollu. Arvaas miks? No siks tiätty kun Vili-veikka kumppaneineen tuli kylään. Ihanaa, me saatiin taas juosta ja riehuu niin paljo kun jaksettiin. Se oli kivaa. Tyty vähä yritti meit komennella, et ei sais riehuu niin kovaa, mut me vähät välitettiin sen urputuksest. Mutsiki välillä vähä innostu juokseen meijän kaa. Ja Arttu oli ihan pöhkö, se tais ihastuu tohon äiskään ihan tosissaan. Tallas sen peräs hoopon näkösenä tohkeissaan. Ja mutsi paineli karkuun, se vähät välitti Artust. Kati ja mami tykkäs, et taitaa mutsilla olla juoksu alkamas. Alkaski vaa, ja tekis mulle siskoi ja veikkoi kesäks. Kun toi Lyyliki taitaa pettää meijät. Mä hoitasin niit hyvin, auttasin mutsii. Mul ei ookkaa yhtään siskoo, on vaan kaks veikkaa. Must on kamalan kivaa, ku mul käy kavereit. Kukahan seuraavaks tulee? Jos vaikka Cindy tois Aamun näytille, mä en siel Lahes oikeen päässy siihen tutustuun, ku mä simahdin kesken kaiken.

Ne on ruvennu näitä päiviäki nimitteleen, nyt on joku lankalauantai. Sain taas illalla vieraitaki, Johanna ja Tapsa tuli. Oli taas pussattavii. Ja sit toi mami kaivo taas sen mun häkin esiin ja mä arvasin, et taas tulee lähtö. Se on tos hokenu ja kaikille sanonu et mä meen pääsiäisenä johonki Pietariin ja niin mäkin sit oon kertoillu joillekin. Minkähänlainen paikka se on, ooks sä käyny siäl? Nukkuma-aikaki oli jo melkien menny ohi, kun ne sit pakkas mut autoon. Mä kattelin ikkunast näkyskö tuttui maisemii, et tietäisin missä mennään. No tunsihan mä tienoot ja huomasin et Porvooseeha sitä tultiin. Ja sit me pysähyttiin olemaan Mäkkärin pihal. Kyl siel oli pal nuorisoo ja niitten autoi ja pyörii. Tapsa ja Johanna meni hakeen meille hampurilaisii ja me mamin kans jäätiin autoon oottamaan. Se nuoriso pyöriskeli siel ulkon ja puhuvat niin isoon ääneen, et mun oliki pakko sanoo niille oikeen kova sana ja muristakkin niille, kun ei ne tajunneet et eihän yöllä saa pitää semmost metelii,eihä siin naapurit saa nukkuu. Mut arvaat varmaan, ettei ne mua uskonu, jatkovat vaa niit omii touhujaan. Sit tuliki semmonen iso bussi ja siel oli Taru ja Mikko ja paljon muit ihmisii ja koirii. Mun häkki vietiin bussiin ja mä perässä, siel mä näin muitaki tuttui. Mami ei nykkään lähteny mukaan kun me suunnattiin kohti itää.

No nii, nyt se pääsiäinen on sit ohi. Mä tulin maanantai-yönä pois sielt Pietarist. Mami oli mua vastas siel samas paikas mistä mä matkaan lähinki. Oli vähä sekava paikka se Pietari, en kyl taija enää sinne mennä. Mä sain sielt ERIn ja vähä ruokaa. Kyllä muuten on kiva tulla aina kotiin, tytyt ottaa mut nii ilosesti vastaan ja kyselee kuulumisii. Mä sit kerronki niille ain hurjii juttui maailmalt. Ne on mulle kateellisii, kun ei ne pääse maailmalle, mä vaan saan reissata. Mut kyl ne on senverran rankkoi reisui, et pitää ottaa pari päivää ihan rennosti ja eka päivä nukkuu pal, et piristyy.

Toiste taas lisää, wufff vaan, Miina

Seuraava osa