Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 32   (23.11.05)

Mmmrrrr...Wufff.

Pimeetä on piisannu, siks elokin on ollu vähä tylsää. Sen kamalan ripulinki niistä possunkorvist sain enkä uskaltanu lähtee sinne Jyväskyläänkä, kun olin viel vähä toipilas. Mutsikin sit kipristeli mahasa kans ja mamikin oli flunssassa ja vaan makas. Kyl se siin välis kyl muisti meitäkin hoitaa. Kyllä mä jo sain tarpeekseni siit jatkuvast housunpesust. Uskoks ettei oo kivaa olla koko ajan märis housuis, on ku ois pissannu housuun. Must ois ollu kamalan kiva nähä se Jyväskylä, oiskohan ollu kiva paikka. Koirii siel ainakin ois ollu paljon. Ihan aikuisiiki, eikä vaan pentui. Ja pussattaviikin varmaan ois riittäny.

Mä oon täs aikani kuluks yrittäny tehä kaikkee pahaa, semmosta pientä ja viatonta vaan. Oon muotoillu kaikki vanhat kumiset vinkulelut uusiks. Purru niist kaikki ylimääräset osat pois. Nyt ne vaan ei enää vingu. Hyvä niin, mä oonkin kyllästyny niitten ääniin. Ja nyt varmaan saan uusii, ne olikin monet jo vanhoi. Ja pehmoleluis mä oon kans tehny vähä laihempii. Semmosest nakkisämpyläst mä söin sen nakin molemmist päist.

Siitä mami oli vähä pahoillaan, se oli kuulemma semmonen, minkä joku Helena oli tuonu jostain Ranskast meijän Pontukselle. Pontus on kuulemma ollu meillä silloin kun Johanna oli ihan vauva. Se oli kuulemma maailman ihanin saksanpaimenkoira, ja hois Johannaa tosi hyvin. Se oli mamin eka koira.Mami on sanonu et se oli ihana ja viisas, ei semmosii kuulemma enää ookkaan. Mä oon nähny sen kuvan meijän kirjahyllys, on kuule komee poika. WAU!

Nyt meille ajo pihaan semmonen tosi iso kuormuri, mitä liikkuu vaan tos tiel. Ajokohan se harhaan, mun pitää mennä kattoon. No voi itku, emmä saanukka mennä, ei se kuulemma eksyny ollukaan. Se tuli ja imi meijän kaivon tyhjäks, mistähän mä nyt saan juomavettä. No nyt mä tajuun miks mami laski tohon koko saavillisen vettä, siks et mä saan juoda siitä niin kauan, kun kaivoon on tullu uutta hyvää vettä. Nyt mä annan mun tassujen levätä, ja kirjotan vaik sit lisää, kun Cindy ja Vili ja Daniel ja Arttu ja muut pussattavat on käyny.

Hauu.. vaan taas, Miinuska
Seuraava osa