Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 97   (19.11.07)



Mä viimeks kirjotin et jatkan ens viikolla, mut täshän on vierähtänykki useempi viikko. Ei vaan oo tullu kirjotettuu, kun aika on menny noitten pikkusten kaa meil kaikil. Konekki on ollu varattu, kun mamil ja Johannal on yks homma, mikä niitten pitää saada valmiiks kuun vaihteeseen mennes. Kyl se sit sullekin sillon selvii, mitä ne on puuhastellu.

Ja tää syksyki on ollu kurjaa, ku aina vaan sataa ja sataa ja sataa............. Pihallakan ei huvita olla, mettälenkillekkän ei pääse, ku ei uskalla kulkee noitten yksien ohi, ku pelottaa et voi käydä huonosti. Eikä sinne pääse mitään muuta kautta. Onneks on noo pikkuvipeltäjät tos vahdittavana, jotain iloo tähän ankeeseen syksyyn. Niit on sit kiva katella, mä ja toiset tytytki viihytään kaiken aikaa tos niitten aitauksen vieres. Kuhan viel vähä kasvaavat, alkaaki tosi leikkiminen, ne kun nukkuu viel enimmän ajan. Sillon kyl kun ne on hereillä, ne keskenään leikkii aika lailla.



Sitä oli kans kiva kattoo, kun ne opetteli syömisen alkeit. Ei se niilt ihan oikein sujunukka. Kato vaik tost kuvast, ne seiso ja istu lautasel, käveli siit vaan yli ja sotki muutenki ihan kamalasti. En muuten muista käyttäydyinks mä samallail sillon kun sain ekan kerran ruokaa lautasella. Nyt ne kyl on jo tajunneet, miten syödään, ovat niin nätisti kehäs lautasen ympärillä. Ja leikkiivätkin päivä päivält enemmän, kyl ne on ihanii......

No nii, lopultaki alkaa vähä tuntuu talvelt, vesisade on loppunu. Pakkasukkoki on vähä tota maata kuivannu, voi jo pallooki pelata pihalla. Ja ihan pikkusen vaan on tullu pienii lumihiutaleit. Mä niin kovasti ootan, et pääsisin mylläämään puhtaas, valkoses lumes. Koht mä vien noit pikkusiiki kattoon milt ulkona näyttää. Ois kiva niittenki saada vähä haistella lunta. Mut eiköhän se koht onnistu. Tänäänki leijailee pienen pienii lumihiutaleit ilmassa, jospa se talvi nyt tuliski.

Ja taas se vähänen lumiki suli, kun alko taas taivaalt vettä tippuun. Et on tylsää, ei voi noitten pikkusteka kans yhtään ulkona olla, juokse nyt tuol vesilätäköis, kipeikshän ne tulee. Päästiin me yhtenä päivänä vähä lunta ihmetteleen, ne oli ihan ihmeissään, et mitä kummaa se on. Siel ne peräkanaa juosta viipotti pitkin pihaa, me tytyjen kaa vahdittiin, ettei ne lähteny pitkälle. Mut ei niit kyl kauaa viel voinu siel pitää, kun niille meinas tulla kylmä. Heti taas mennään uusiks heti kun piha vähä kuivuu. Ja tulis nyt sitä lunta, ni ois kivampaa. Mä yritän jatkaa taas joskus myöhemmin, meen välillä hoitaan noit pikku-koiruuksia.

Lunta ja jouluu ootteleva Miinuska

Seuraava osa