Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 112   (2.8.08)

Wuff taas!

Nyt on sit räkättimenpoikii majottunu tonne meijän kirsikkapuitten ja vattupuskien alle kyttään kun ne alkaa kypsyyn, et saavat popsii ne nokkiinsa, eikä mulle jää mitään. Ei tommonen kyl käy, ei mami niit oo niitä varten kasvattanu. Me on tytyjen kans yritetty vähä pelästytellä niit et häipysvät, mut ovat niin kovapäisii, etteivät lähe mihinkään. Mami lupas ripustella niille foliost leikattui nauhoi, jos ne tehois. Pikkulintui me ei hätyytellä, Keijunki mä oon jo saanu opetettuu. Niin, ja mustarastaat saa olla rauhassa, palkaks ne viheltelee meille kauniisti aikaseen aamulla.

No nii, nyt niist räksänpojist päästiin eroon. Kuulu päivällä kamalan kovaa linnun hätähuutoo, semmost kun sattues huudetaan. Mentiin äkkii mamin kans pihalle kattoon et mikä hätä jollaki on. Ei kyl nähty mitään, huutoo kyl vielki kuulu. Sit kun mä menin seuraavan kerran ulos, tuol leikkimökin vieres pensaitten takana oli hirmusti sulkii ja höyhenii. Se haukka, mikä päivittäin lentelee tos yläpuolel, oli höyhentäny yhen niist rastaanpoikasist. Kaikki muut oli sit kans häipyny, yhtään niit ei oo enää näkyny. Ne varmaan totes tän vähä turvattomaks olinpaikaks. Se haukka on vissiin pelotellu kaikki pienetki linnut, kun neki on häipyneet tonne mettään. Pikkulinnut ois kyl ollukki kivoi olemas vielki pihalla. Ne räkätit vaan kyttäs meijän marjoja syödäkseen. Kirsikat ne ehti syödä melkein kaikki. Onneks karviaiset on jälel, ne on mun lempparimarjoi. Tai oikeesti meijän kaikkien.

Mami pisti meijät päivällä tonne puutarhan puolelle, kun se alko leikkaan ruohoo pihan puolelt. Ja se on Keijun syy, et me jouduttiin sinne. Se kun vihaa ruohonleikkurii ja yrittää koko ajan hyökkii sen päälle. Sit se alko mielenosotukseks kaivaan isoo kuoppaa omppupuun alle. Me yritettiin sanoo sille, ettei viittis, mut se vaan kaivo ja kaivo niin et kuiva multa pöllys. Aika ison kuopan se ehtiki kaivaa, se mahtu siihen melkein kokonaan ite. Mami kyl sit tasotti sen kuopan, joten hukkaan meni Keijun kaivaminen. Mut saihan tyydyttää kaivamishimonsa.

Katos muuten mitä meillä tuli taivaalta perjantaina. Eiks oo komeita rakeita. Ukkonen niitä heitteli yhtä isojen vesipisaroitten seas. Elenaki oli mua kattomassa, ei se muuten ees pelänny yhtään ukkosta. Eikä Tytyäkän nyt pelottanu, kun oli paljon porukkaa. Elena on sit kiva, kun se ain ruokapöydäst tiputtelee mullekin syötävää. Muutenki me tytyjen kans tykätään siit ihan hirmusti. Se on kyl molemminpuolist tykkäämistä. Me ollaan maailman parhaan kaverit.



Tänään taas paistaaki aurinko, kivaa, eiliset vesilätäkötkin on jo kuivuneet, eikä rakeista oo kun kuva jäljellä. Me on sit jo aloitettu karviaisten kilpasyönti, vaik ne on viel vähä raakoi, mut ei se haittaa. Mä ja Lyyli ollaan johdossa, aika tasoissa. Sit taitaa olla Keiju ja Tyty. Mutsi on peränpitäjä, tai ihan oikeesti se ei oo tainnu ees osallistuu kilpaan, se syö mieluummin ompun raakileita. Nyt mä taidanki taas päättää jutut tähän.

Viikonlopputerkuin Miinuska.

Seuraava osa