|
|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 73 (11.12.06)
Hauhau!........Täs on vähä pitkän ajan juttui.
Kävin tuolla ulkona ja et usko ku oli komee kuu-ukko taivaalla.
Ei se viel ihan täys ollu, mut ei siit kamalasti puuttunu. Ja tähtiiki siel oli.
Päiväl oli kyl aikas pimeetä, onneks ei sentäs satanu.
Vili nääs tuli mun kans juokseen, ei ois ollu niin kivaa, jos ois satanu.
Meil oli taas juoksukilpailut. Tytyki juoks, vaik se väsyki ekaks, mutku se on jo vanha mummu.
Ja kyl Lyylilki viel vauhtii oli.
Mutsi juoksutti taas Arttuu, joka paineli kiltisti sen peräs, vähä hidastettuna kyl.
Mut Vilin kaa me juostiin kaikist kovemmin. Mehän oltiin kaikist nuorimmat.
Oikeesti mä taisin voittaa, ku oon ketterämpi ku Vili.
Mä nääs harhautin sitä koko ajan. Mä tein semmosii äkkimutkii, ja välil juoksin kaheksikkoo, eikä Vili tajunnu mitään.
Se juoks vaan suoraa, ja ihmetteli kun mä tein hienoi piruettei sen nenän ees.
Välillä käytiin sisäl, mä tarjosin niil välipalaks paistettui kanankauloi.
Pojat ei ollukkan koskaan niit maistanu, mut oli ne niitten mielest ihan syötävän hyvii.
Nyt mä en tiijä, koska mä saan seuraavaks mun päikkärikirjotukseni tänne sivuille,
kun se Johannan vauva voi tulla ihan mikä hetki tahansa ja toi mami ei viälkä osaa näit laittaa.
Mä kyl varmaan osaisin, mutku ei ne anna mun ees yrittää.
Tän Johanna viel varmaan ehtii laittaa, ja ku mä en laita tähän ees mitään kuvii, ni tää on helpompi siirtää.
Sen Johannan ja Tapsan vauvan pitäs syntyy sillon ku kuu-ukko on ihan täys.
Ja sen pitäs olla ihka kokonainen tiistaina.
Mua jännittää, et onks se vauva kuin täsmällinen, vai heittääks sen aikataulut kuinkaki pahasti.
Mä kirjotan sulle tiedon vauvan syntymäst heti vaik tonne viekkuun, ni sit tiijät koska tost mamist tulee mummeli.
Arvaa, jännittääks meit? Jänskättää ihan kamalasti, usko pois.
Mukavaa joulun odotusta vaan sulle, ja muista olla kiltti, et saisit ees yhen lahjan.
Mä saan varmaan monta pakettii, ku mä oon aina niin kiltti.
Joten, wuffff vaan taas, Miina
ps.
Käviki sit niin ettei Johanna kerkeny tätä laittaa sun luettavakses,
ku se pieni ihminen päättiki yöllä et se haluu tulla näytille.
Nyt mä vaan pidän tassuu, et kaikki menee hyvin.
Nyt sit kuulemma aamulla synty Johannalle ja Tapsalle se kauan odotettu vauva.
Ja se kuu-ukko on ihan täysinäinen, niinku piti ollaki vauvan syntyes.
Mami tuol viekus on jo kertonukki, et se on tyttö, meijän pikku prinsessa.
Ne on kaikki viel jossain kättäril, pääseevät kuulemma loppuviikost kotiin. Ja kaikki voi hyvin.
Toi mami on ihan sekasi.
Oli se vissiin mun syntymästäki vähä kans sekasi, mut nyt se on ihan pimahtanu.
Mut olkoon nyt, kai se siitä joskus ees vähä järkiintyy.
Hokee vaan kaikil, et hänest on tullu mummu.
Tänään mami puhu puhelimes Johannan kaa ja me kuultiin ekan kerran sen vauvan ääni,
se kait lähetti meil terkkui.
Semmost pientä jokellusta se piti. Koskahan se oppii puhuun kunnol.
Mäkin haluisin nähä ihan pienen ihmisen,
onkohan se yhtä pieni ku mun pikku-veljet ja sisko kesäl. Ei vaan ei kyl oo.
No nyt ne sit kuulemma pääs tänään kotiin. On niil varmaan jännää sen pikku-prinsessansa kans.
Kyl muaki jänskättäs. Huomena mami meneeki sitä kattoon, ku Tapsa hakee meijät messarist pois.
Mä nääs meen taas näytelmiin, siks toi mami pesi mut, oon kuulemma sen mielest likanen.
Omast mielestäni mä oon ihan puhas, ei mua nyt koko ajan tarttis pestä. Vaik on se ihan kivaa.
Nyt mä sit kävin siel messaris, on se iso paikka ja kamalasti siel oli koirii ja ihmisii.
Mut oli sinne hankala mennä. Ekaks Barbro tuli meit hakeen ja vei meijät Porvooseen.
Siel me mentiin bussiin ja jäätiin jossain siit pois ja ooteltiin vähä aikaa,
ni sit tuli Heli ja mä pääsin Cindyn häkkiin ja taas mentiin.
Ja messarin parkkipaikal meijät Cindyn kaa vaihettiin mun häkkiin.
Me kateltiin ihan kauhuissamme, kun ne sit rupes lastaan siihen meitin pääl kamalasti tavaraa....
Cindyn häkki ja kaks muuta häkkii viel.
Jännättiin et kestääks se mun häkki, vai jäähäänks me sen karmeen häkkikasan alle lytistyyn.
Mut kyl se häkki kesti, sit vaa kyysättiin Cindyn kaa häkkikyydis sisälle.
Näin siel kamalasti tuttui, oli kiva niit moikata ja pusia, pusin mä vähä vieraitaki ihmisii, mut ei se mitään.
Cindy ja Heli esiinty ekaks ja me Senjan kaa niitten jälkeen.
Mä olin vaan vähä kyllästyny koko touhuun, en pal näyttäny korviikaa, ku ain niit sanoovat vähäks isoiks.
Ei ne ny mikkään isot oo, mähä oon merle ja merlekorvatha on vähä isommat ku muun värisil.
Pääsin mä kuiteski luokassani toiseks.
Sit Tapsa hakiki meijät niille. Mami pääs kattoon sitä pikku-prinsessaa.
Mä en menny, ootin autos ja nukuin, ku mä olin luuhannu siel pitkin messarii
ja seurustellu yhen sun toisen kaa, mä oisin voinu vaik viijä sil pienel jotain pöpöi.
Mä nään sen sitku lähen suoraa kotoo sitä kattoon,
tai ku se tulee ekan kerran kattoon millanen mummula sil on.
Sithä se näkee meijät kaikki tytyt.
Tapsa toi meijät kotiin, ja koko matkan ne vaan puhu siit vauvast ja kehuvat kuin ihana se on.
Tahon kyl mäki nähä sen ihmeen, mist noin sekasin menee.
Täs oli taas tänkertaset kuulumiset joku päivä sit lisää.........Miina
Seuraava osa
|
|