|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 56 (4.6.06)
Wufff.....
Ompas meillä noita nimppareita ny vähä välii.
Eilen oli äiskällä, ja taas juhlittii. On tää yhtä juhlimist. Upeeta, saatu herkkuja mahan täydelt.
Pidettiin lettukestikki. Mä niin tykkään letuist kamalasti, niinku noo muutki tytyt.
Tykkääks sä?
Ton äiskän isoäiskän äiskän, Tytyn nimee vaan ei oo meijän allakas, koskahan me sitä juhlittas?
Täytyy sillekkin nimpparit saaha, keksitäänpä sille joku toinenki nimi ni päästään juhliin.
Impin päivä ois viikon pääst, mut eihä sille semmone nimi sovi. Mut kyl mä jonkun keksin.
Voisit vaik auttaa mua keksimises.
Tyyskäks toi mami sitä kyl sanoo, mut ei sellastka nimee allakast löydy. Kyl on vaikeeta.
Eilen sato ja tuuli ihan koko päivän, se on tylsää. Ei voi ulkona tehä mitään kivaa.
Piti vaan riehuu sisällä. Eikä tää aamu näytä yhtään paremmalt.
Pihal ois vaan pal enemmän tilaa, ja siel vois juosta ohiajavien autojen kaa kilpaa.
Me juostaanki jo mutsin kaa yhtä kovaa, ku autot menee. Ollaan harjoteltu ahkeraan.
Nyt toi mutsi on vaan vähä laiskistunu, sitä ei enää niin pal kiinnosta kilpajuoksu ku ennen.
Mut se sano, et se on vaan tilapäistä, kyl se taas loppukesäst juoksee.
Mul kävi muuten hyvä tuuri tos aamul ku mami laitto meil aamuruokaa.
Me ain ootetaan siin vieres ku se laittaa meijän sapuskat valmiiks.
Tol äiskäl on vaan kasvanu ruokahalu ihan kamalaks, se koko ajan itkee,
et anna ny jo se ruoka, mä kuolen just nälkään, jos ei sapuskaa pian tuu.
Sen pitää syödä nyt monen eest.
Meijän ruokalistaan kuulu possun kielt ja mamilt tippu kokonainen, ISO kieli lattialle.
Aattele, MIKÄ MAKUPALA.
Ja mäpäs olin nopeempi ku mami. Mä ehdinki ottaa sen kielen ja juosta karkuun.
Mä jo ehdin kuvitteleen, et mä syön siit niin pal ku maha vetää, ja jos en jaksa kaikkee,
annan loput muille tytyille. Mä painelin lujaa sängyn alle se kieli suus.
Mut siihen se mun hyvä tuuri loppu. Mami tuli peräs ja otti mult sen kielen pois,
vaikken mä millään ois sitä antanu. Emmä saanukka pitää sitä.
Harmi ettei ovi ollu auki, mä olisin päässy pihalle pal pitemmälle karkuun.
Oisin voinu onnistuu harhauttaa mamii ja ehtii ees vähän siit syödä.
Kyl piti olla pienel koiral huono tuuri, ku meni hieno saalis sivu kuonon.
No, ei se mitään, sain mä sitä kummiski nappuloitten seas.
Eikä ainakaan nyt tuu vattanpurui, ku ei syöny sitä liikaa.
Ja nyt pihalle, ku ei viel sada, toivottavasti ei koko päivänä, vaik uhkaavasti silt näyttää.
Hau vaan taas, Miinuska.
Seuraava osa
|
|